Kateus. Ehtymätön luonnonvara.

Mieheni isä ja minun äitini saavat elämäntyöstään palkinnot. Kun tutut ovat saaneet tästä saanut kuulla, on alkanut kateellinen rutina. Rutina on ollut tasoltaan seuraavaa.

• Suhteilla saatu työ, en arvosta palkitsemista. Totuus on se että miehen isä teki työnsä suurimmaksi osaksi yrityksessä, johon meni aikanaan työ harjoitteluun. Työharjoittelu poiki sitten lopulta työpaikan. Mieheni isä yleni tosin hyvinkin nopeasti yrityksen johtopaikoille. Ilmainen vinkki kaikille ne työharjoittelut kannattaa hoitaa erityisellä huolella koska ne voi johtaa ihan oikeaan työpaikkaan. 
• Hyvä isäsi on retostella saavutuksillaan kun nai vanhan rahan suvusta vaimonsa. Tämähän ei pidä paikkaansa. Mieheni isän vaimo eli mieheni adoptioäiti ei ole vanhanrahan suvusta. Kukaan ei perheestämme ymmärrä miten joku on voinut saada päähänsä moisen väitteen. Ja tämä kommentti lauottuna suoraan miehen veljelle. 
• Kyllä palkinnot kuuluisi ennemmin sihteereille. Nehän ne työt oikeasti tekee. No ei tee. Sihteerien tehtävät on olleet lähinnä matkalippujen varailua, kalenterin päivittämistä, kynien riviin asettelemista. No onhan se hyvä että joku arvostaa pyrkyri typyköitä joita sihteereiksikin kutsutaan. 
• En arvosta äitiäsi koska hän ei ole viettänyt teidän lasten kanssa aikaa. Siis onko joku tuilla loisiva koti äiti jotenkin saavutus. Kyllä ura äiti on aina arvostettavampi kuin jokin suurperheen synnytyskone joka nostelee poskettomia tukia ja eikä tee töitä kahteenkymmeneen vuoteen. Tämä kommentti kertoo lähinnä siitä että naiset haluaa nostaa itsensä jalustalle koska eivät tee töitä mutta leipovat pesueelleen kuitenkin pullaa ja kuokkivat sievästi takapuolet pystyssä kasvimaata kun eivät ole kuulleet että nykyään saa korianterit ja potut ihan kaupan hyllyltä ei tarvitse käyttää aikaa kasvimaalla. Tuon ajan kun voisi käyttää hyödyksi tekemällä palkkatöitä ja maksaa siitä veroja. 
• No hyvä se on ollut valtiolla tehdä töitä kun ei 90-luvun lama hetkauttanut mitenkään. Ja tässähän sitten vedettiin lama kortti esiin. Eihän lamasta ole kohta kuin 30-vuotta aikaa. Lamassa konkurssin tehneet yrittäjät meni konkkaan ihan omasta hölmöydestään. Jo tuolloin olisi pitänyt ymmärtää että yli velkaantuminen ei ole järkevää ei yrityksille eikä yksityis henkilöille. Jos menee yksityiselle töihin kannattaa ihan nykyäänkin ottaa selvää yrityksen varallisuudesta. Ei tule sitten ikäviä yllätyksiä palkan saamatta jäämisen muodossa. 

Nuo kateelliset haluaisi tietysti olla kuuntelemassa sitä että heitä kehutaan olemattomista saavutuksistaan. Nuo kateelliset kun yleisesti ottaen on ollut niitä jotka, ovat nauttineet vastikkeettomia tukia. Työttömyys korvausten muodossa tai mikä pahinta he ovat sairaseläkkeellä ja sitä ennen olleet työttömänä vuosia. Ammatit nyt yleensä on kateellisilla tasolla merkonomi, autonkuljettaja, vaatturi tms. 

Miehen isä ähkii kiitospuheensa parissa. Hän ei vaan osaa itsensä kehumista. Niin pahasti kateelliset on onnistuneet sen itsetuntoa kolhimaan. Pahaa pelkään että kuulemme vielä jonkin kliseiseen white trash loilotuksen. 

Pahin vaihtoehto olisi ehdottomasti se joka toisissa läksiäisissä kuultu. Katson ympärilleni - tuttuja ihmisiä ja tehtyjä töitä. Näiden matkakumppaneiden, aikalaisteni kanssa, minun oli elämäni saavutukset tehtävä. Tämän ystävä- ja tuttavajoukon edessä ylväänä seistä. Kestävyyteni esitettavä ja heikkouteni peitettävä. Vain aniharva ja todellinen ystävä näki epävarman, ahdistuneen ja aran ihmisen jota olin. Ymmärsin kaiken merkityksen mitä hän ja minä yhdessä ja erikseen teimme. Ymmärsi olla siihen puuttumatta ja omaansa korostamatta. 

Mieheni isä on pitänyt elämässään mielettömän määrän puheita mutta nyt tuntuu että puheen kirjoittaminen tökkii pahasti. Miehen adoptioäidiltä tuli jo käsky katsoa että puhe on asiallinen eikä mene kenenkään mielistelyksi. Toivon että miehen isä on kirjoittanut puheensa siihen mennessä kun tulen kotiin allekirjoittamasta kauppakirjaa firman isosta kuapasta.