Nyt kerjätään koronan varjolla.

Suomessa on kerjäyskulttuuri ja se on todella todella iso ongelma.
Olen tottunut siihen että keväisin kerjätään päättärilahjoja lapsille ja nuorille. Pitäähän nyt vitosenkeskiarvosta päättötodistuksessa saada uusi Jopo. Syksyllä kerjätään tietokoneita koululaisille. Joulun alla kerjätään lahjoja jouluksi. Sitten kerjätään satunnaisesit perhe tragedioiden, koulukiusaamisen jne varjolla.
Nyt kerjätään tämän kausiflunssan eli koronan varjolla. Kun eilen koronan varjolla soitti henkilö, joka edusti voimakkaasti kristinuskolla ratsastava toimijaa ja alkoi kerjätä menetin malttini. Toivotin tällä kääkälle tervemenoa helvetin pimeimpään porstuaan noin niin kuin asia kauniisti muotoillen.
Me emme ole kristittyjä. Emme kuulu kirkkoon emmekä varsinkaan lahjoita kristityille toimijoille mitään. Tuntuu että näiltä kristinuskolla ratsastavilla toimijoilla on hukassa käännytystyötään harjoittaessaan Yk:n ihmisoikeuksien julistuksesta seuraava kohta.

•”Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen ilmaisemiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.”

Kun ihmisillä on uskonnon vapaus heitä ei saa käännyttää. Olen usein törmännyt kristittyjen suorittamaan käännytystyöhön, jonka he ovat itse naamioineet julkiseen uskonnonharjoittamiseen eli turuilla ja toreilla kojujen pito. Nämä kristittyjen toimijoiden edustajat tulee iholle tarjoamaan makeista ja kun kieltäydyt alkaa utelu siitä mihin minä uskon. Tuo tieto kun ei heille kuulu millään tavalla koska on olemassa uskonnonvapaus tämän pohjalta heillä ei ole edes oikeutta kysyä sitä.  Nämä toimijat ovat todella aggressiivisia. Kieltäytyminen manipuloinnista on heille kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Niin oli myös eilen.
Kun kieltäydyin lahjoittamasta ruokaa kristityille jaettavaksi, sain viharyöpyn päälleni. Minä olen syyllinen siihen että köyhissä perheissä nähdään nälkää ja heidän terveytensä kärsii siitä etenkin pienten lasten. Jos nämä kristityt toimijat olisi vastuullisia eikä vain keksisi satuja ja ratsastaisi niillä he toimisivat toisin. Jos suomessa pieni lapsi joutu näkemään nälkää niin hänestä kuuluu tehdä lastensuojeluilmoitus ja lastensuojelun tehtävä on sijoittaa nälkää näkevä lapsi pikinmiten koska hänen vanhempansa ei ole kykeneviä huolehtimaan lapsensa perustarpeista. On surulista että ihmiset keksii tällaisia köyhyydellä ratsastavia tarinoita ja yhtä surullisia tapauksia on ne, jotka näihin uskoo.

Me emme koskaan yksityisinä emmekä yrityksenä anna mitään hyväntekeväisyyteen.