Tampereella
Tämä on lilystä ylläpidon sensuroima postaus. Se on alunperin julkaistu lily.fi.ssä 6.7.2020.
Hotellilta lähtee Särkänniemi juna muutaman kerran päivässä. Lähdimme sillä Särknniemeen. Tosin taksi olisi tullut halvemmaksi kun lähtijöitä oli monta.
Särkänniemessä valitettavasti törmäsimme melko pian saapumisen jälkeen porukkaan, jonka sinne oli maksanut hyväntekeväisyys järjestö. En koskaan enkä missään tilanteessa hyväksy hyväntekeväisyyttä enkä köyhien auttamista muutenkaan. Köyhät voisi itse hankkia rahat niihin Särkänniemi lippuihin. Minä en ole koskaan saanut mitään ilmaiseksi ja se lisää entuudestaan vihaani köyhiä kohtaan. Köyhät voisi säästää rahat vaikka vuodenpäästä aukeavaan ratikkaan ja ajella sillä ympäriinsä ja leikkiä olevansa vuoristoradassa. Niillä kun riittää mielikuvitusta keksiä tekosyitä miksi heitä pitää auttaa. Olisin tässä kohtaa halunnut lähteä kotiin tai ainakin hotellille mutta minut painostettiin jäämään. Seisoin sitten kioskilla syömässä nugetteja ja ranskiksia kun muut huvitteli. Hyväntekeväisyys ryhmä on syynä siihen että boikotoin tästähetkestä ikuisuuteen Särkänniemeä.
Särkänniemestä päästyämme muut lähti ostoksille kauppakeskuksiin ja minä menin hotelli huoneeseeni. Reissu oli jo pilalla enkä nähnyt mitään järkeä yrittää pitää hauskaa.
Illalla painuimme vielä porukalla syömään Amarilloon. Itselläni ei ollut nälkä mutta minut haluttiin edes sinne seuraksi kun en ollut päivällä lähtenyt ostoksille.
Seuraavana päivänä pyörittiin ennen kotiin lähtöä kaupungilla. Olisin tosin halunnut lähteä jo aamiaisen jälkeen kotiin koska reissuhan oli mennyt pilalle jo Särkänniemessä.
Osa seurueestamme rupesi vääntämään naamaa siitä että minä raskaana oleva ihminen syön sushia, joka on ihan hyi hyi vaikka siinä ei olekaan kalaa. Kyllä vaikka olen raskaana, saan syödä mitä tahdon. Seurue järkyttyi siitäkin pahasti että olen reissussa vaikka minun kuuluisi maata neuvolan pikku natsien mielivaltaisella määräyksellä vuodelevossa.
Muut halusi käydä vielä iltapäivällä Bistro Venlassa. Paikka oli todella siisti ja mukava mutta lähtiessäni huomasin entisen koulukaverini tuolla töissä. Onneksi pääsin nopeasti tuolta paikkaan, jossa tungin sormet kurkkuun ja oksensin kaiken pois. Pelkkä ajatus siitä että joku jonka olen joskus tuntenut, on mahdollisesti koskenut siihen mitä söin, sai minut oksentamaan.
Tampereella suuntasimme ensimmäiseksi ottamaan vastaan hotelli huone. Hotelli huoneesta näkyi suoraan käsittämätön ratikkatyömaa. Onneksi sieltä ei kuulunut sentään meteliä hotellille.
Hotellilta lähtee Särkänniemi juna muutaman kerran päivässä. Lähdimme sillä Särknniemeen. Tosin taksi olisi tullut halvemmaksi kun lähtijöitä oli monta.
Särkänniemessä valitettavasti törmäsimme melko pian saapumisen jälkeen porukkaan, jonka sinne oli maksanut hyväntekeväisyys järjestö. En koskaan enkä missään tilanteessa hyväksy hyväntekeväisyyttä enkä köyhien auttamista muutenkaan. Köyhät voisi itse hankkia rahat niihin Särkänniemi lippuihin. Minä en ole koskaan saanut mitään ilmaiseksi ja se lisää entuudestaan vihaani köyhiä kohtaan. Köyhät voisi säästää rahat vaikka vuodenpäästä aukeavaan ratikkaan ja ajella sillä ympäriinsä ja leikkiä olevansa vuoristoradassa. Niillä kun riittää mielikuvitusta keksiä tekosyitä miksi heitä pitää auttaa. Olisin tässä kohtaa halunnut lähteä kotiin tai ainakin hotellille mutta minut painostettiin jäämään. Seisoin sitten kioskilla syömässä nugetteja ja ranskiksia kun muut huvitteli. Hyväntekeväisyys ryhmä on syynä siihen että boikotoin tästähetkestä ikuisuuteen Särkänniemeä.
Särkänniemestä päästyämme muut lähti ostoksille kauppakeskuksiin ja minä menin hotelli huoneeseeni. Reissu oli jo pilalla enkä nähnyt mitään järkeä yrittää pitää hauskaa.
Illalla painuimme vielä porukalla syömään Amarilloon. Itselläni ei ollut nälkä mutta minut haluttiin edes sinne seuraksi kun en ollut päivällä lähtenyt ostoksille.
Seuraavana päivänä pyörittiin ennen kotiin lähtöä kaupungilla. Olisin tosin halunnut lähteä jo aamiaisen jälkeen kotiin koska reissuhan oli mennyt pilalle jo Särkänniemessä.
Osa seurueestamme rupesi vääntämään naamaa siitä että minä raskaana oleva ihminen syön sushia, joka on ihan hyi hyi vaikka siinä ei olekaan kalaa. Kyllä vaikka olen raskaana, saan syödä mitä tahdon. Seurue järkyttyi siitäkin pahasti että olen reissussa vaikka minun kuuluisi maata neuvolan pikku natsien mielivaltaisella määräyksellä vuodelevossa.
Muut halusi käydä vielä iltapäivällä Bistro Venlassa. Paikka oli todella siisti ja mukava mutta lähtiessäni huomasin entisen koulukaverini tuolla töissä. Onneksi pääsin nopeasti tuolta paikkaan, jossa tungin sormet kurkkuun ja oksensin kaiken pois. Pelkkä ajatus siitä että joku jonka olen joskus tuntenut, on mahdollisesti koskenut siihen mitä söin, sai minut oksentamaan.
Kommentit
Lähetä kommentti