Punaisen talon varjossa.

Eilisten itkujen voimaannuttamana sain päähäni raivata turhaa tavaraa pois nurkista. Kävin varaamassa itsepalvelu kirpputorilta paikan kuukaudeksi. Kuukausi saattaa olla liian pitkä aika eikä paikkakaan ollut ihan ilmainen kun sillä oli hintaa 79€. Kaivelin eilen illalla nurkista turhia tavaroita pois. Miehen veljen tyttären meillä oleva lelulaatikko tai siis laatikot tuli käytyä läpi ja otettua kirppiskuormaan ne lelut jotka ovat jäänet "pieniksi". Vaate kaappeja läpi käydessäni totesin vaatemäärämme olevan täysin kohtuuton kahdelle ihmiselle. Ensimmäisten joukossa lähti hinnoiteltavaksi toppatakkini jota en ole vuosiin käyttänyt. Miehen Adidaksen verryttelytakki ja Niken käyttämätön takki jne. Tavoitteenani on saada kirpparilla kasaan noin 200€. Tuo summa sisältäisi paikkamaksun, bensat kirpparille kulkemisesta ja vähän vaivanpalkkaa. Ei minusta tavaran suhteen tule ehkä minimalistia mutta vähempi voisi tavaran suhteen olla myös enempi. Yhden asian opin kuitenkin heti kirp...

Tänään oli taas se aamu että unelmat omasta lapsesta romuttui raskaustestin roskiin lentäessä. Taas negatiivinen olo on viimepäivinä ollut etova. Ruuan ajattelukin on tiennyt huonoa oloa ja tämän lisäksi alavatsaa on vihlonut. Ei niin ei. Itku pääsi tahtomatta ja raskaustesti lensi roskiin. Onneksi mies pystyi jäämään etäpäivälle kotiin ja parkumaan mun kanssa yhdessä. Mies on maailman paras lohduttaja se antaa mun itkeä paitansa märäksi ja lohduttaa. Joskus mietin kauan mies kestää minua ja minussahan on ollut tähänkin mennessä kestämistä ihan riittävästi. Mies ehdotti minulle että nuo oireet olisi johtunut masennuksesta mutta en tunne oloani erityisen masentuneeksi. Ehkä tämä on jotain vatsataudin poikasta. Tekisi mieli unohtaa lapsen yrittäminen lopullisesti. Ehkä pitäisi keskittyä tekemään elämästään hyvää ilman lasta. Ehkä aloitan elämän parantamisen hakemalla miehen vanhemmilta koiran lenkkikaveriksi ja lähden jatkamaan itkemistäni metsään.

Minä olen todellisen saituuden esikuva. Ostan paljon tarjouksista ihan arkisia asioita mutta myös varastoon harvemmin käytettäviä tuotteita. Miehen vanhempien ja veljen koira viettää meillä aikaa aina silloin tällöin. Meillä on yleensä aina koirille jotain herkkuja varastossa. Nyt ostin pakastimeen laitettavaksi Pedigreen lihamakkaran. Pakastettuna tuota sitten pilkotaan sellaisenaan annettavaksi tai älyleluun laitettavaksi. Pakastettuna loppasuut eivät saa syötyä herkkuansa hetkessä. Normaalihinnalla tuo vehnämössö makkara on laatuunsa nähden kallis 1.58€ sillä tuolla rahalla saa välillä jauhelihaakin kaupasta. Nyt siinä oli -50% lappu kyljessä joten ostin sen. Sillä sai säästettyä 0.79€. Barnängenin shampoo oli Tokmannin 1€ laatikossa. Normaalilla hinta tuolle olisi ollut 2.45€. Miehen treenikassissa on aina joku halpis shampoo koska se niitä välillä hukkaileekin jonnekin. Tänään tuo shampoo pääsee testiin kun mies lähtee kuntosalille dippailemaan. Säästin shampoon kohdalla 1.45€....

En ole tullut raskaaksi vaikka sitä on yritetty aika tarkkaan kolme vuotta. Syytä tuolle ei ole. Mutta se on asia joka ahdistaa loputtomasti. Miehen veli odottaa vaimonsa kanssa toista lastansa ja samaan aikaan meille satelee kysymyksiä siitä, milloin meiltä on odotettavissa vauva uutisia. Siinä sitä on kiemurreltu että ei nyt ole sen aika jne vaikka tekisi mieli karjua päin näköä "kuule emme me vaan tiedä yritetty ollaan lasta jo kolme vuotta". Erityisen pahalta tilanne tuntuu silloin kun joku kavereista tai läheisistä saa lapsen. Viimeksi tänään tupsahti kaverin Facebook sivuilla vastaan kuva vastasyntyneestä vauvasta. Ensimmäinen tunne oli että epäreilua sillä minäkin tuollaisen haluan. Lapsettomuudestamme ei siis tiedä juuri kukaan emmekä tiedä miten siitä vanhemmillemme kertoisi ja pitäisikö siitä edes kertoa. Ehkä olisi parempi heidän ajatella että olemme veloja ja näin ollen vapaasta tahdostamme lapsettomia. Miksi meidän pitäisi kaataa vanhempiemme niskaan taakkamme la...