Taas negatiivinen raskaustesti.

Tänään oli taas se aamu että unelmat omasta lapsesta romuttui raskaustestin roskiin lentäessä. Taas negatiivinen olo on viimepäivinä ollut etova. Ruuan ajattelukin on tiennyt huonoa oloa ja tämän lisäksi alavatsaa on vihlonut. Ei niin ei. Itku pääsi tahtomatta ja raskaustesti lensi roskiin.
Onneksi mies pystyi jäämään etäpäivälle kotiin ja parkumaan mun kanssa yhdessä. Mies on maailman paras lohduttaja se antaa mun itkeä paitansa märäksi ja lohduttaa. Joskus mietin kauan mies kestää minua ja minussahan on ollut tähänkin mennessä kestämistä ihan riittävästi.
Mies ehdotti minulle että nuo oireet olisi johtunut masennuksesta mutta en tunne oloani erityisen masentuneeksi. Ehkä tämä on jotain vatsataudin poikasta.
Tekisi mieli unohtaa lapsen yrittäminen lopullisesti. Ehkä pitäisi keskittyä tekemään elämästään hyvää ilman lasta. Ehkä aloitan elämän parantamisen hakemalla miehen vanhemmilta koiran lenkkikaveriksi ja lähden jatkamaan itkemistäni metsään.